Ihmisen ”aikuistumisen” symbolina on perinteisesti ollut rivitalonpätkä esikaupungista, farmari Volvo ja koira. Kuitenkin sanotaan, että maailma muuttuu ja sitä se tosiaan tekee. Globaalisti on havaittavissa trendi, joka eroaa perinteisestä aikuistumisesta. Kiinnostuksen kohteena ei enää ole perheidyllin rakentaminen lainarahalla. Perheidylli lähiössä on vaihtunut esimerkiksi matkusteluun ja oman kehon huoltoon.

 

Onko omistamisesta enää hyötyä?

Mistä tämä kiinnostuksen muutos oikeasti johtuu? On havaittavissa, että milleniaalit ovat vastahakoisia ottamaan isoja lainoja. Selkeä trendi on myös se, että omistamisen merkitys on laskusuhdanteessa. Suomessa tämä ilmiö ei ole vielä niin vahva kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Selkeitä merkkejä ilmiön rantautumisesta tännekin on havaittavissa. Hyvä esimerkki tästä on musiikin ostaminen. En usko, että monikaan enää ostaa lempiartistin CD-levyä, vaan sitä kuunnellaan palveluna kuukausimaksua vastaan. Saat yhdellä maksulla käyttöösi kokonaisen musiikkikirjaston.

 

Arvostuksen kohteet ovat muuttumassa

Sosiaalinen media on melko uusi ilmiö. Se on muuttanut ihmisten kanssakäymistä suuresti myös Suomessa. Ei kymmenen vuotta sitten omia lomakuvia jaettu välttämättä ihan kaikille vanhoille tutuille, joita ei oltu nähty 20 vuoteen. Nykyään se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Sosiaalinen media on tehnyt sen, että naapuria ei tehdä enää kateelliseksi uudella autolla, vaan Thaimaassa napatuilla kuvilla omista hiekkaisista jaloista.

 

Starttipaketti omalle tulevaisuudelle

Miten tämä perinteinen perheidylli lähiössä sitten on muuttumassa käytännössä? Jakamistalous on tässä isossa roolissa. ”Kaikkea ei tarvitse omistaa” on mielenkiintoinen lause, joka ehkä enenevässä määrin pitää paikkansa. Ja herääkin kysymys: Miksi omistaa, kun voit nauttia jostain palvelusta tai tuotteesta ilman ajan, rahan ja unelmien uhraamista? Milleniaalien kiinnostuksen kohteiden ja prioriteettien muuttumisesta johtuen myös tarjonnan täytyy laajentua. Olisiko mahdotonta, että jatkossa voisikin lainata starttipaketin aikuisuuteen? Saisit yhdellä kuukausimaksulla asunnon ja auton helposti ja vielä ilman pitkää sitoutumista. Kyseinen tuote mahdollistaisi sen, että halutessaan voi jättää tämän idyllin taakseen heti kun tilanne (tai mieli) muuttuu, muuttaa toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille. Tai ottaa vain sapattivapaata ja keskittyä hiekkaisten jalkakuvien lähettämiseen Thaimaan rannoilta.

 

Mistä sinun unelmasi koostuvat?

On tietenkin selvää, ettei tämä ole kaikkien unelma. Joillekin oma asunto sekä auto ovat tärkeitä ja edelleen merkki sekä aikuistumisesta että vakiintuneisuudesta. Meitä on moneen junaan ja mitä laajempaa tarjonta on, sitä paremmin jokainen löytää itseään puhuttelevan ratkaisun. Ehkä kuitenkin tulevaisuudessa voisit etsiä valmiin paketin, joka sisältäisi kaiken: Rivitalonpätkän ja farmari-Mercedeksen ilman huolia tai sitoutumista. Tämä combo ei ole enää kaukana. Kuitenkaan koiraa emme ole heti lisäämässä pakettiin, se täytyy hankkia erikseen.

Pitääkö enää omistaa?
Merkitty:            

5 thoughts on “Pitääkö enää omistaa?

  • 19.5.2017 22:32:sta
    Permalink

    Milleniaalien ohella tuollainen vähemmän sitova paketti kiinnostaa eläkkeelle siirtyvää tai muuten vapaata aikuista. Jos viettää talvet vaikkapa etelän lämmössä, miksi seisottaa autoa Suomen talvessa tyhjän panttina? Auto käyttöön siellä missä kulloinkin on ja sen mallinen kuin tilanteeseen parhaiten sopii.

    Vastaa
    • mm
      20.5.2017 07:21:sta
      Permalink

      Olet Jari aivan oikeassa. Emme omissa tuotteissamme ole halunneetkaan edes määrittää kohderyhmää, kun se on niin laaja. Tarinoita on monia ja näihin tarinoihin me tarjoamme oikeat liikkumusvälineet.

      Vastaa
    • 31.5.2017 09:18:sta
      Permalink

      Hyvä kommentti Jari! Digitaalisuudenkin myötä yhä useammalle mahdollistuu työskentely paikasta riippumatta, joten siihen tulisi ajoneuvotarpeidenkin joustaa.

      Vastaa
  • 4.6.2017 09:38:sta
    Permalink

    Olisi elämä ihanan helppoa kun mitään ei tarvitse omistaa pysyvästi fyysisesti. Toisaalta on tiettyjä esineitä, myös autoja, jotka on kiva omistaa. On syynä sitten ylpeys tai perinteet.

    Miten käy sukujen pitkän historian? Myydäänkö huonekalut, tavarat, taulut ja kirjat sen jälkeen kun tärkeimmät on digitallennettu (voihan ne sitten 3D printata kun joku joskus kaipaa)?

    Anssi

    PS erittäin mielenkiintoinen ja haastava aihe.

    Vastaa
    • mm
      5.6.2017 11:18:sta
      Permalink

      Olet Anssi asian ytimessä. Toisaalta on kiva omistaa, mutta on välillä myös kiva olla omistamatta. Löytyisiköhän semmoinen malli, jossa olisi mahdollista nauttia omistamisen iloista ilman sen varjopuolia? Eli poimittaisiin ns. rusinat pullasta (hyvällä tavalla)? Ajatus “muistojen” digitaalisesta tallennuksesta on mielenkiintoinen ja herääkin kysymys siitä, mikä on fyysisten tavaroiden merkitys? Elääkö muisto digitaalisena tallenteena samanlaisena kuin fyysisenä muistoesineenä? Onko 3D -printatussa tavarassa, joka on fyysisiltä ominaisuuksiltaan identtinen kuin alkuperäinen tavara, sama muistoarvo?

      Tästä voisi kirjoittaa kyllä varmasti melko syvällisen kirjan, mutta ehkä täytyy tyytyä kirjoittaa jatkoa blogiin. 😉

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *